Tässä eräänä päivänä kolmatta mirrinminttupuskaa (Nepeta × faassenii) istuttaessani (tällä kertaa ruukkuun) ihmettelin että mikäköhän siinä oikein on mikä saa kissan syömään sitä. Meidän kissoistamme Lurvis on tuhonnut jo kaksi kissanmintun kasvatusyritystä. Toisen kissa söi suurin piirtein juurineen. Toisen puskan ei antanut edes juurtua, kun veti sen irti maasta ja söi sen. Meidän toinen kissamme Loki ei taas ole ollenkaan kiinnostunut kissanmintusta.

Wikipedian mukaan kissanminttu houkuttaa kissojen lisäksi myös perhosia, sekä on hyvä mesikasvi tarhamehiläisille (Bertalan ym. 1993). Se sietää kuivuutta ja peuroja (!?), ja saattaa karkottaa joitakin hyönteisiä. Etenkin kissanmintusta uutettu öljy karkottaa itikoita, torakoita ja termiittejä (vaikka on se meidän kissakin aikamoinen termiitti, ainakin tuhojen perusteella). Kissanmintun ”vaikuttava aine” on nepetalaktoni. Jotkut kissat kissanminttu saa kuolaamaan, pyörimään kissanmintussa, ”hyppimään seinille” tai vaihtoehtoisesti rentoutumaan. Kissanminttu ei ole kissalle vaarallista, vaikka jos kissa syö sitä liikaa, se saattaa oksentaa.

Wikipedian mukaan n. 33 % kissoista ei välitä kissanmintusta, ja tämä on perinnöllistä.  Prosentit vaihtelivat aika paljon lähteittäin aina 20 – 60 prosenttiin. Wikipedian mukaan rusokuusamalla (Lonicera tatarica) on ja rohtovirmajuurella (Valeriana officinalis) joihinkin kissoihin samanlainen vaikutus kun kissanmintulla.

Isot kissaeläimetkään eivät ole immuuneja kissanmintulle…

Lähteet:

• BERTALAN GALAMBOSI, RIITTA KEMPPAINEN, JUKKA SIKKILÄ ja HEIKKI TALVITIE. Maustekasvien merkitys mehiläisille. (Summary: The significance of culinary herbs to bees.) Maatalouden tutkimuskeskus, Tiedote 9/93. 62 p. +9 Mettä.
• Cat World: http://www.cat-world.com.au/all-about-catnip
• Wikipedia: https://en.wikipedia.org/wiki/Catnip